Monday, July 29, 2013

Minulla on monta kuvaa sinusta

Olet häikäisevä komeus punaista makasiinia vasten
hymyilet minulta jalat alta.
Laitan patiota kiinni, peittelen lasten laitteita
ja typeryyttäni,
ja mietin, mikset voinut olla joku muu.

Olet kammottavan vieras musta kiiltävä untuvatakki
lesosti harteilla, kun ulkona on kolkyt astetta pakkasta
olet uusi tatuointi
ja kun ojennat kätesi en uskalla tarttua siihen.

Olet sinnikäs ja päättäväinen
kivi, paperi, sakset
Olet leikkisä ja vakava ja haluat kertoa minusta kaikille.
Sanot, että ”ihan kiva yksiö sulla Anna, mutta…”
Haluat kertoa minusta kaikille.

Olet shakissa se nerokas siirto. Kuolinisku täysin odottamatta.
Ja puhelu Eetulta, jonka sängyssä nukuimme.
Kuuma kupillinen keisarin morsianta ja suklaa, jota en syö.
Tässä minä nyt olen.

Olet punainen auto, parkkeerattuna Hukan eteen
hengität anteeksipyynnölläsi ikkunat huuruun.
Juoksen matolla ja käsken itseni olla nyt, kerrankin, järkevä

Olet ne jäiset mustikat, joita syötän sinulle, kun kuumeesi nousee
Taidat nostaa sen itse viivytelläksesi vielä
hikiseen selkään piirrän ”rakastan sinua” ja väität lukeneesi ”labradorinnoutaja”
kaduin sitä ehkä heti.

Olet lähtöaamun nieleskelty itku ja laukkuuni sullotut raidalliset bokserit
Olet välttelevä katse, kohautetut hartiat ja lohduttomuus.
Koetan seistä kunniakkaasti suorassa.
On kadonnut dodo lintukodosta.

Olet ihana jälleennäkeminen, kaikilla herkuilla varusteltu kalpea koti
josta meidän elämä vielä puuttuu
Arvailut siitä, mistä ehkä pitäisin
Ensimmäisenä hetkenä parvekkeella
kerron kaiken, minkä halusit kuulla

Olet kauan odotettu pääsiäinen ja loppumattomat suukot.
Häikäilemätön katse, kiimainen ikävä.
Suurenmoinen halu olla irrottamatta hetkeksikään.
Eedenissä vesi seisoi ja sinä et ollut päästä ylös altaasta.

Olet postiluukkuun ilmestyneet sukunimemme.
Avomies.
Olet seikkailu uudessa kaupungissa: eväsretki kallioille,
vihannesostokset torilla, humala rautatienpuistossa.
Vanhat kauniit rakennukset, joiden keskellä saamme aloittaa alusta.

Olet englantilainen aamiainen ja kurkuma, jonka koetan pitää hengissä.
Olet loputtomasti kiehtovia asioita, joista opin koko ajan lisää.
Olet hyvä tuuli, kun puhallat töistä kotiin.
Olet kelloja ja olet kenkiä, jotka eivät mahdu minnekään.
Ja virheet, joita et aio tehdä uudestaan.

Olet ensimmäinen riita ja vähitellen toinen ja kolmas.
Seinään lentävä hampurilainen ja yöt sohvalla.
Olet katumuksen sunnuntait, hyvä tuoksu keittiöstä
ja hellyys, jollaista ei ole ennen nähty
Pitkällä kävelylenkillä venytän anteeksiantoni uuteen asentoon

Olet upea kaikkina vuodenaikoina,
minulle olet yhä vain upea.
Lähetät lentosuukkoja jalkapallokentältä
Laitat kätesi reidelleni, kun ajamme pohjoiseen

Olet lempiravintolaamme pahaa aavistamatta lähestyvät onnelliset askeleet jokirannassa
Puhelu, iltapäivä, jonka aikana kaikki särkyy
Olet skypemaratoni Norjasta
Jätämme sen yöksi päälle, haluamme nukahtaa yhdessä

Olet lupaus siitä, että kaikki järjestyisi meille
Merenrantakotimme kattoterassilta avautuva näkymä,
josta opin pitämään kyllä
koti, jonne olisi pitänyt asettua muiden palkintojesi viereen

Olet loputonta huonoa onnea
loukkaantumisia sanan jokaisessa merkityksessä
pois vetäytyminen ja ärsyyntyminen ja
täysi tuopillinen mansikkamehua, jonka heitän päällesi
Astun vesilätäkköönkin väärin

Olet joitain hymyjä, sanoja, samaan suuntaan kulkevia askeleita lumessa,
ruokittuja sorsia ja joutsenia, leivoksia vuoteeseen
Niihin kuivaan Oopperatalon katolla itketyt itkut
ruuhkaisellakaan tanssilattialla ei koskaan ole meidän lisäksi muita

Olet rakkaudellinen roadtrip ympäri Suomen
kai halusit tehdä sen yhdessä, vielä kerran, ja tehdä sen hyvin
hyvinsuunnitellusti ainakin, koska se päättyisi lapsuuteni kotiin,
josta et tulisi minua enää hakemaan.

Olet epäilyttävän mahtailevat sanat veneen kannella, mitä sekin oli?
elämämme viimeisenä yönä olen maailman ihanin tyttö, rakkain, paras, kaunein
 -  ja niin ihana, sanoitko sen jo?
Kuin märkä rätti sama ihana katsoo autosi perävaloja ja vilkuttaa

Olet ”tulee ikävä”.
Ja sitten tulee paljon muutakin. Aivan liian myöhään tietysti.
Kyllä minä tiesin, että olet kova tuhlaamaan,

mutta että minut. Ja nämä kuvat.

4 comments:

unak said...

Aivan todella silmittömän kaunis koskettava ja sanattomaksi vetävä. Tämä näin.

Anna said...

Kiitos Anne! :') Niin kommenttisikin!

Anonymous said...

Kylmät väreet tuli. Hienosti kirjoitat. Tsemppiä!
t.Ville

Anna said...

Kiitos Ville!

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...