Monday, July 23, 2012

Dem Kemigirls

Minulla on ollut onni tutustua parhaisiin ystäviini jo ala-asteella.

Piti olla aivan tavallinen keskiviikkoilta. Sellainen, joka ei pääty Amarillon karkkikeskiviikoille - jona työpäivän päätteeksi käydään yhdessä kaupassa, vähän siivoillaan anopin huomista vierailua varten, herkutellaan avomiehen Toust Skageneilla ja luetaan kirjoja. Hän ahmisi tiiliskiveä Lee Childin dekkarivuorestaan, minä Khaled Hosseinin itkettävää Tuhat loistavaa aurikoa, joka saa sydämeni ylikierroksille.

Balilla ja Australiassa kahdeksan kuukautta matkustaneen ekaluokasta asti parhaan ystävän M:n, jonka pitäisi juuri nyt olla yötä päivää töissä luksusristeilijällä jossakin päin välimerta (ja johon samasta syystä ei useisiin viikkoihin ole saanut yhteyttä), yllättävä saapuminen oven taakse muuttaa suunnitelmat taikaiskusta. Ja pysäyttää arjen.

Kun porukka vahvistuu vuoden nuoremmalla E:llä, joka Kivikon koulun keinuilla, ensikohtaamisellamme, nimitti minut Kirpuksi, ja myöhemmin Helsingistä saapuvalla toisella ekaluokan vahvistuksella T:llä, joka ei suostunut riisuutumaan vihreästä kermakakku-unelmastaan joulujuhlanäytöksen ajaksi, koska huomautti olevansa tyttökoira, on aika avata parvekkeella skumppa!

Näiden ihmisten seurassa olen täydellisen saarrettu rakkaudella. Olemme etuoikeutettuja ymmärtämään toistemme juttuja ilman, että niitä tarvii pohjustaa, että niihin kuuluvien henkilöiden taustat ja paikat ja syy- ja seuraussuhteet tarvii selittää ensin auki. 

Tiedämme toistemme ensirakkaudet ja tärkeimmät siirrot niissä, jotka menivät pahimmin mönkään. Ja sen miltä lapsuudenkodeissamme tuoksui ja kuinka niissä elettiin. 

Tiedämme, kuka toivoi joululahjaksi uutta äitiä. Muistamme, kuka kertoi kassajonossa silmäillessään kulmiensa alta aikuisviihdelehtiä rukoilevansa jumalalta, ettei saisi koripallon kokoisia tissejä. Muistamme Jungon jo puretun kioskin, jossa ostimme irtokarkkeja osoittamalla karkkiastioita - noita viidelläkymmenellä pennillä, noita kahdellakymmenellä pennillä...eiku pistä sittenki kolmellakymmenellä, paljolla siinä nytte oli? Tiedämme yhdellä olleen neonvihreän napapaidan, jossa luki HELLO BOYS, ja liikaa huulipunaa ja kuka oli kuka Spice girlsissa ja että yhdet piti käyttää autolla Tamppiksessa ostamassa turkoosit samikset pikkuhainhampaat hiuksiin luokkaretkeä varten.Tiedämme mikä on Tamppis.

Tiedämme, mitä luki lapussa, jonka joku meistä kiinnitti huoneensa oveen tärkeällä hetkellä. Ja että huoneessa soi Shakiran Underneeth your clothes.

Alvar II

Kymmenisen vuotta, kaksi vakavammin otettavaa parisuhdetta (ja useaa vähemmän vakavasti otettavaa) myöhemmin, unelmieni miehen  Alvar Ainutl...