Tuesday, September 20, 2011

Sitä saa mitä tilaa...

Sille tiukkanutturaiselle vanhapiikakansankynttilä-mielikuvalle opettajattaresta on baitövei kyllä ihan perusteensa. Kun olen opettaja, en pysty olemaan kovinkaan montaa muuta asiaa yhtä aikaa. Ainakaan hyvin.

Kotona nipotan sietämättömästi sängyn petaamisesta. Ja ihan kaikesta muustakin rehellinen ollakseni. Vaihtoehtoisesti olen hiljaa ja poissa; suunnittelen tuntia kesken elokuvan, ruokaostosten, unen. Tuntia, johon muuten kaikki ympärillä liittyy.

Yhtä aikaa tykkään kaikesta mitä saan aikaan kello kahdeksan kuuden välillä joka päivä, ja en tykkää siitä mitä kaikkea laiminlyön sen edestä. Ylityöllistettynä olossa on puolensa. Ja sitten se toinen puoli.

Viikonloppuna oli erityisen hienoa antaa vesireittien kuljettaa kaislojen halki. Veneen kannella, tuulta hiuksissa nojata lämpimään rintakehään ja kirkkaasti muistaa, miksi olen päättänyt olla sinun. Tulla metsästä 5 tuntia ja 20 litraa suppilovahveroita ja kantarelleja myöhemmin ja huomata etteivät ikuisuudeksi vakiintuvat joutsenet ole sillä aikaa antaneet pörhentelevän kilpakosijan tulla väliinsä.

2 comments:

Sisko said...

kuulostaa tutulta. on huvittavaa ajatella sitä, että oikeet opet ei vissiin voi käyttää yhden tunnin suunnitteluun kymmentä tuntia. mut tästä on lähdettävä. mun iltapäiväunissa mä olen aina ihan mielettömän innostava ja hauska kirjallisuudenopettaja, mutta todellisuus saattaa huomennakin olla jotain aivan muuta.

"minä olen päättänyt olla sinun, meren pohjassa kulkee hummeripari, niilläkin pyyhkii hyvin."

Anna said...

Anna, sää ihan varmasti olet ihan mielettömän innostava ja hauska ope.

Ja ainakin olet tarkkasilmäinen intertekstien lukija, sillä mulla saattoi soida juurikin kyseinen hymni päässä, kun muodostin näitä ajatuksia veneen kannella.

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...