Tuesday, August 09, 2011

10 kysymystä lukemisesta - kirjahaaste

1. Mikä kirja itketti?
Kluunin Vaimo kävi lääkärissä itketti niin paljon, että viimeinen kolmannes oli työn ja tuskan takana, kun en ollut nähdä enää lukea. Myös Reko ja Tina Lundanin yhteistyössä syntynyt Viikkoja, kuukausia teki aika lohduttomaksi. Tuo syöpä-aihelma on vaan näköjään mulle se ylivoimaisesti koskettavin. Nuorena itketin itseäni Pienellä tulitikkutytöllä ja olishan näitä aika paljon. Oon sillä tavalla vähän herkkis.

2. Mikä nauratti?
Arto Salmisen Turvapaikan, Ei-kuori:n ja Paskateorian ruokottoman musta ja inhorealistinen huumori uppoaa kybällä. Se on just sitä saako-tälle-edes-nauraa-ei-varmaan-osastoa. Anna-Leena Härkösen novellit naurattavat vaihtelevasti ja Katja Kallion Tyypit pääsi yllättämään. Se osuu välillä niin oikeaan.

3. Mikä oksetti?
Puolalaisen sotavangin Tadeusz Borowskin dokumentointi teoksessa Kotimme Auschwitz. Alle kouluikäinen juutalaistyttö, jolta oli leikattu irti molemmat jalat, uikutti sydäntä särkevästi "Hyvät herrat, sattuu" SS-miehille, jotka heittivät hänet kuorma-auton lavalle ruumiskasan päälle poltettavaksi elävältä ruumiiden kanssa. Tältä visiolta en tuu koskaan saamaan rauhaa. En oksentanut, mutta refleksin omaisen huudon päästin kyllä.

4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit?
Muumipappaan.

- Isä, tiedätkö sinä mitään majakoista?
- En, mutta liikutun aina, kun näen niiden vilkkuvan.

5. Minkä kirjan jätit kesken?
Jätin Annamari Marttisen Veljeni vartijan viimeksi, kun Sanna sanoi, ettei se ole hääppöinen. Jätän nykyään kirjan kesken suosiolla, jos ei nappaa. On niin paljon kiinnostavaa luettavaa, jota ei sitäkään ehdi lukea, että en todellakaan halua tuhlata aikaa surkkiksiin.

6. Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?
Jarkko Tontin Luokkakokouksen. Johanna Sinisalon Linnut ja Lasisilmän, mutta ko kerta Ennen päivän laskua ei voi oli aika hyvä niin ei pystyny ja Sinisalon tyyli on jotenkin koukuttava ja tykättävä. Niina Hakalahden Uimataidon: "kyllä tässä varmasti kohta tapahtuu jotain...".
En oikeastaan tiedä miksi yhä vain tartun kotimaisten naiskirjailijoiden juttuihin, vaikka ne useimmiten toistavat samaa ja tuottavat pettymyksen. Niin kuin nämä Härkösen uusimmat, ihan sontaa.
Mika Waltarin Suuri Illusioni olisi saanut jäädä lukematta, mutta kun siitä piti kirjoittaa kritiikki. Tuli aika ilkee.

7. Minkä kirjan luit uudestaan?
...ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi.
Kaikki Astrid Lindgrenit luen uudestaan sitten omille lapsille.

8. Minkä kirjan luit, mutta et kehtaa myöntää lukeneesi?
Ha ha, työpaikalla saatoin vilkuilla Unohtumattomat häät-häidensuunnittelukirjaa. :D

9. Mitä kirjaa suosittelet?
No nyt päästiin asiaan.
Teen sitä nykyään työkseni, joten riippuu hyvin paljon siitä että kenelle. Riikka Pulkkisen Rajaa ja Tottaa voi suositella melkeen kenelle vain. (Ainiin, siks mää tartun näihin kotimaisiin naisiin, on myös näitä helmiä.)
Dekkarien ystäville suosittelin Koontzin 60 tuntia, kun kukaan ei ymmärtänyt vilkaista siihen päinkään ja niin se myytiin kahdessa viikossa loppuun.
Kaikille vauvoille suosittelen Eppu Nuotion loruja ja lauluja. Ja alakoululaisille yleensä Roald Dahlin kirjoja.
Niille, jotka lukevat paljon, suosittelen Sofi Oksasen Puhdistusta ja Arundhati Royn Joutavuuksien jumalaa, jotka palkitsevat lukijansa lopussa. Muilta jää nämä kesken, ja se on sääli.
Kemppiselle, legendaariselle entiselle historian opettajalleni ja sittemmin kolleegalleni suosittelin ja lainasin Rumaa sotaa, seitsemän historiantutkijan dokumenttiteosta talvi- ja jatkosodan vaietusta historiasta, joka oli upea.

10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä?
Hmm..tuosta Ruma sota-tapauksesta kaikkinensa. Teoksen luettuaan Kemppinen kiitteli ja kertoi toivovansa omaa kappaletta joululahjaksi, silloin olin varsin ylpeä ja iloinen.
Oon jollain tavalla ylpeä monesta lukemastani kirjasta. Koska olen hidas lukija, vaatii taitoa raivata tarpeeksi aikaa rauhoittua ja "heittäytyä hyödyttömäksi" kirjan ääreen kaiken hektisen sähellyksen välissä.

1 comment:

Anonymous said...

Aattelin varastaa tä sulta ja tehä omaan blogiin, kun tajusin etten oo lukenut mitään melkein vuoteen, ellei lasketa Doctor Who- The Battle of Autons- teosta, jonka sain nyt kesällä lueskeltua läpi.

Mutt, ehkä saan revittyä tästä nyt inspiraatiota!

Pehmeä on uus kova!

Jarkko kertoo torpanneensa perääni kyselleen ystävänsä aikeet ilmoittamalla, etten olisi kiinnostunut hänestä. Kun naureskelen sille, ettei ...