Wednesday, July 06, 2011

Hyvvää elämää, perheellistä

Anopin vierailu vaihtui oman perheeni; isän, äidin ja veljenpoikien vierailuun ja minä sairastun kaiken keskellä.

Ehdin silti käydä Turun linnassa pikkuritarikierroksella pitelemässä pientä hikistä kättä, joka puristi omaani koko 6-vuotiaan jännityksen voimasta kuningattaren edessä. Ja voi ylpeys, kun juuri meidän pikkuritari rohkaistuikin kokelasporukan ensimmäisenä kruunattavaksi. Se on niin reipas ja hieno, ja minä liikutun niin helposti.

Ihasteltiin jokilaivoja. Yhdessä niistä paistuivat ja maistuivat messitytön nakit ja merirosvon pihvit. Illalla juostiin kilpaa ja remuttiin jalkapallon merkeissä. "Oivoi kun minä aivan innostuin!" hihkui pikkuvanha 4-vuotias iloaan, kun Donitsiksi poikien nimeämä avopuolisoni onnitteli syötöstään laukonutta maalintekijää.

Kurkkukipuni äityi yön aikana sietämättömäksi, olin kuristua limaan. Kuume tuli ja ääni lähti. Heti aamusta olin kuin kokenutkin pistettävä, rohkea, pyörtymätön.
Nyt perhe suunnistaa omin avuin Turun keskustassa ja minä odotan lääkäriin - tuloksien kuulemiseen - pääsyä surullisena siitä etten saa olla mukana.

Iloisena siitä, että koska en menekään töihin, Tonitsilla, joka juuri tuli hyväntuulisena kotiin, alkoi tehdä katkarapu-sandwicheja ja oli yhtä mieltä siitä että tänne kaivataan kahden ipanan riemunkiljahduksia ja siitä ettei maailmassa ole mitään parempaa kuin lapset, on ennen ruisrock-vieraita pari päivää aikaa tehdä mun kanssa sitä mitä kipeänä tehdään eli ei mitään: lötkötellä, juoda teetä ja puida onnistuneita vierailuja, katsoa unelmien poikamiestyttöä ja elokuvia, hipsuttaa, tehdä suunnitelmia, chilistä kanakeittoa ja lukea minulle ääneen.

No comments:

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...