Friday, February 18, 2011

Hienoutta tämä tällainen aamu

On vapaaviikonloppu, lauantai, ja takana on tapahtumista ähky viikko. Useampikin sellainen.

Minä heräsin kuudelta enkä saanut enää unta, joten aloin suomentaa englannin artikkelia ja selvittää kuinka herra Ricoeur hyödyntää Aristoteleen ajatuksia mimesiksestä ja mikä on hänen mukaansa sen suhde representaatioon. Muinaiset filosofit, joiden mielestä taiteilija on vain maailman imitoija, joka ei koskaan voi saada kosketusta todelliseen maailmaan, koska vain filosofi voi, eivät tee tästä aamusta hienoa.

Se on kaikki tämä muu ihmeellinen ympärillä. Elämä. Se on tämä koti, jonka keittiön ikkunan näkymä saa Essin hihkaisemaan Aivan kuin Roomassa, ja josta olen nähnyt hiirenkorvat, aurinkoon heräävän voikukkaloisteen ja lumeen jälkensä jättävän jäniksen. Se on se reitti, jota pitkin tänne on tultu. Kaikki ystävät Rovaniemellä, Oulussa, Jyväskylässä, Joensuussa ja Helsingissä, Granadassa ja Palawanilla, jotka ovat tehneet minusta minut. Ja joista eräskin hihkui puhelimeen, kun ilmoitin harkitsevani Turkuun muuttamista, Tottakai sää lähet hullu!

Nyt sillä hullulla on oma yritys Helsingissä ja se toimii oman pienen hallituksensa puheenjohtajana. Toinen lähtee ensi syksynä Australiaan hoitamaan muiden lapsia ja kolmas nimitettiin juuri myymäläpäälliköksi. Neljäs, se josta tulee lääkäri, tekee jo väitöskirjaansa. Loput opiskelevat ja reissaavat ja seurustelevat ja ovat täynnä odotuksia ja kai onnellisia tahoillaan. Minä olen heistä ylpeä.

Minulle selvisi työelämään tutustumisen kurssilla että humanististen tieteiden maisteriksi tuleminen ei riitä vaan on samalla puuhasteltava kaikkea; kirjoitettava kritiikkejä, osallistuttava kulttuuriprojekteihin - mieluiten organisoitava niitä, saatava kirjoituksia julkaistuiksi, kilpailtava ja kouluttauduttava lisää lisää lisää, oltava oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin, osattava kieliä, oltava ylisosiaalinen ja tungettava harjoitteluihin. Ujutettava jalkaa sitkeästi ovien väliin.

Silti minusta tuntuu että juuri tässä paikassa ja ajassa haluan olla nyt. Ja että tiedän mitä kaikkein eniten haluan, ja kaikki sen tietävät; opettaa äidinkieltä. Maaliskuussa ne haastattelevat taas onko minusta siihen. On minusta. Tämä unelma minun pitää saavuttaa monta kertaa.

Kaikki siksi että olen vähän hölmö - rakkaus ja ihmissuhteet sanelevat valintojani.

Essi soittaa. On herännyt kuudelta eikä saanut enää nukutuksi. Oli kuulemma täysikuu.

Salin aukeamista ja aamun ensimmäiselle jumpalle lähtöä odotellessa paistan köyhiä ritareita kannettavaksi sänkyyn vielä nukkuvalle avomiehelle, jota voisi tuijottaa pitkiäkin aikoja tuntien haikeutta siitä, ettei uneen ole pääsyä. Muinaiset filosofit, jotka kyllä paheksuivat hulluja, pahoja miehiä ja huijareita kulttuurin sivistys- ja moraalipohjaa tuleville sukupolville luodessaan, mutta pitivät silti halveksittavimpana ihmisyyden muotona synnytystuskissaan vaikeroivaa naista, jäävät ilman.

2 comments:

annaelinaa said...

Samaa mieltä tuosta journalismista. Ei voi lukea lehteä enää, harvoin edes kirjaakaan (tai varsinkaan käydä kirjakaupassa!) miettimättä sitä tuotantoprosessia.

Haluan takasin sitä paitsi sen maailman, jossa kirja on kirjailijan tekemä taideteos.

No, toisinaan se ehkä onkin.

Se on vähän sama kuin se kun tuntee lääkäreitä ja lakkaa uskomasta lääketieteeseen.

Kai se sama käytännön shokki tulee vastaan monella alalla. Ei esimerkiksi kauppatieteiden, mutta kaikilla niillä, joilla alun perin asetetaan jaloja pyrkimyksiä.

Opetussuunnitelman mukaan pitää edistää tasa-arvoa ja yhteistyötä ja oppimisen ja onnistumisen ilmapiiriä jne, mutta oikeasti pitää arvioida ja asettaa järjestykseen ja laittaa kilpailemaan ja kertoa Tepolle mihin se pystyy ja mihin se ei pysty ja että sen paikka on tässä. Ja tehdä se vielä mahdollisimman lyhyessä ajassa, mahdollisimman tehokkaasti.

Ja joo ei se taiteilijoiden imitaattorina pitäminen ole näkemyksistä niitä kaikkein tuoreimpia, mutta koska ei ole Turun yliopiston kirjallisuuden tutkimus- tai opetustraditiokaan tuohon Platoniin pittää aina palata ihan sama kuinka väärässä se ois ollu.

Anna said...

Äää sähelsin ja tämä poisti tuon sun kommentin eikä sitä saa palautetuksi. :/ huono päivä.

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...