En ole saanut masennuksesta kiinni, koska en ole itse kokenut sitä. Kaikki on ollut aina suurin piirtein hyvin ja ite oon ollu just huippu tyyppi. Kunnes nyt. Tuijotan päydällä odottaen makaavaa Se on sitten gradu-opasta enkä tunne iloa mistään.
Tilanteessa on kierre: lisää alkaa painaa kiittämättömyys siitä etten osaa iloita kaikesta mitä minulla on. Viime aikoina nukkuminen ja syöminen ovat houkutelleet eniten ja liikkuminen makuuhuoneesta keittiöön on tuntunut urheilusuoritukselta. Käyn töissä, käyn koulussa ja tunnen itseni alisuoriutujaksi. EN SAA MITÄÄN AIKAISEKSI, koetan selittää. En tee elämässäni mitään siihen nähden mihin kaikkeen pystyisin. Ja on talvi. Ja on pimeää.
Todellisuudessa en oikein tiedä, mistä tämä jaksamattomuus johtuu. Ehkä en tee tarpeeksi luovia asioita, ehkä en tapaa tarpeeksi ihmisiä, ehkä en kuule tarpeeksi tarinoita, eikä niitä siksi ole kerrottavaksikaan. Minäkin haluan herätä pallomerestä!
Uuden vuoden keskusteluissa kuulin teorian kuherruskuukaudesta uuden kaupungin kanssa. Nyt kun Turkuhuuma alkaa haihtua, pitäisi siinä oikeasti alkaa elää omaa elämää ja tehdä niitä juttuja, joista nauttii, löytää tavat päästä toteuttamaan itseä. Kauniissa puistossa maleksiminen ja rakennustaiteen edessä mykistyminen ei enää riitä.
Asioita pahentaa toisen huolestuminen, loukkaantuminen, vaikka koetan selittää että ei tämä johdu sinusta millään tapaa, tämä on mun ihan oma juttu eikä sun tarvitse tätä ymmärtää. Enhän oikein ymmärrä itsekään. Toinen näyttää huolestuneelta, minusta tuntuu syylliseltä. Toinen on entistä ihanampi, minusta tuntuu entistä kiittämättömämmältä. Toinen siivoaa ja tekee parhaansa. Tekee ehdotuksia, joiden ajattelee piristävän minua. Haetaan apteekista hevoskuuri vitamiineja ja kumisaappaat litimärissä sukissa vietetyn luennon päätteeksi.
Viikonloppuna jo hymyilin. Valitsin kevään kurssit ja ilmoittauduin niille. Myös opettajahaastatteluun. Laitoin kalenterin järjestykseen. Pelasin Trivial pursuittia ja kävin ulkona. Ja Blancon sunnuntaibrunssilla. Varasin hammaslääkärin. Aloin lukea tieteellistä artikkelia sanan ja maailman suhteesta. Ja tein siihen liittyviä kotitehtäviä. Ja thairuokaa. Nyt menen tekoauringon kautta töihin kirkkaan sinisissä uusissa kumisaappaissani, jotka pitävät jalkani kuivina, mieleni lämpimänä ja joissa toivotan itselleni reippaita askelia ja aktiivista elämää.
5 comments:
No huhhuh. Täällä sataa kans vettä, ja mä ostin kans kumisaappaat jo syksyllä. Ei ole vaikeaa enää, mutta tää talvi kuule rupeaa tuntumaan sitä enemmän mitä enemmän on ikää.
Sä et halua herätä pallomerestä.
V
Jos vois nukkua erilaisissa paikoissa heräämättä niissä. Junassa toimii!
Sitä paitsi Timo (vanha laivasiivooja) kertoi mulle kerran, mitä kaikkea niistä pallomeren palloista irtoaa, kun niitä pestään. Että et tosiaankaan halua herätä pallomerestä, nainen.
Ja menee se ohi.
Kaikki menee aina lopulta ohi...ja tilalle tulee uusia juttuja, jotka nekin menee ohi. Tsemppiä. Kyllä se siitä.
Ja jos päätät kuitenkin mennä sinne pallomereen heräämään, niin tarkista milloin se Timo on ne pallot viimeksi pessy.
Tarkennettakoon tätä epäilyksiä herättävää väärinymmärrysaltista pallomeri-ilmausta:
juttu ei viitannut kotipakoon tai muualla nukkumisen kaipuuseen vaan episodiin, jossa ystävämme eivät päässeet hotellihuoneeseensa ja joutuivat siksi viettämään yönsä alakerran hesen pallomeressä. Funny story.
Niinpä pallomerestä herääminen kiteytti seikkailunhalun ylipäätään, halun olla spontaanien ja hauskojen sattumien uhri ja aiheuttaja. Poikkeuksien toivomisen rutiineihin. Sen että just hyppäis vaan sekaan ja menis mukaan sen sijaan että aina miettii sitä että emmä nyt viiti kun Timo ei oo kuitenkaan välttämättä vähään aikaan ollut täällä pesemässä näitä palloja.
Mutta se on kyllä totta että melkeen mikä tahansa harmitus menee ohi. Ja kivaa kun joku muistuttaa siitä ja kivaa kun osallistutte.
Me lähdetään T:n kanssa Tukholmaan viikon päästä, niin että jos esimerkiksi ex-laivasiivoojalla tai jollain on muita hyviä vinkkejä liittyen laivalla matkustamiseen tai Tukholmaan tai johonkin muuhun niin shoot it! :)
T oli matkaa varatessaan kysellyt eri vaihtoehdoista ja sanonut puhelun päätteeksi että "no mun täytyy varmistaa vielä tuolta morsiamelta", mihin virkailija oli innokkaasti tarttunut "ai mitä? ai teillä on häämatka?!" Mihin hätääntynyt AVO- (ilman iitä) puolisoni oli vastannut että "öö ei...heippa!"
Tais olla moka? Nehän olis varmaan upgreidannu meidän hytin ja reissun...
Post a Comment