Liikkeellä taas

Joskus täytyy pudota. Sitten kun on siellä missä mitään menetettävää ei muka tunnu olevan, on jotenkin vaivatonta ottaa suunnaksi ylös päin. Tuulivoimalla toimivien vuoristoratojen liikuttamiseen vaaditaan vain yksi puuska. Otin salikortin, tein tutkimusta ja huomasin ettei se ole enää niin toivottomassa vaiheessakaan, luin Riikka Pulkkisen Tottan, hain kuoroon ja minusta tehtiin ykkössopraano. Tulin kotiin ja minusta tehtiin todella onnellinen ja hemmoteltu avovaimo, joka sai touhottaa laulamisistaan pihvin, viinin, juustojen ja viinirypäleiden kera.

Homeista leimahdusta levittävän syypään etsiskeleminen jääkaapistakin tuntuu huomattavasti jännittävämmältä, kun voi yhtäaikaa tuntea varmuutta siitä, ettei se ole elämän koko sisältö.

Osaan taas välillä nauttia tutkimuksen kirjoittelemisesta homssuisena kotosalla. Sitä paitsi homssuiset otetaan kirjallisuudentutkimuksessa aina vakavammin. Heillä on enemmän sanottavaa, heidän aikansa katsokaas kuluu ilmiöiden tutkiskeluun monelta kantilta ulkonäön siistimisen sijaan. Minulla on sanottavaa Pmmp:n Veden varaan-kokoelmasta, mutta sen pukeminen ahtaaseen normeja noudattavaan tiedeasuun on vastenmielisen hidasta ja kömpelöä.

Nyt menee hyvin. Silloin menee, kun on aikaa pistää merkille yksityiskohtia. Kun ei ärsyynnykään siitä että herää aamuyöllä liian tiukasta otteesta lämpimästä kainalosta, vaan alkaa kirjoittaa tilanteesta mielessään helläsävyistä runoa. Siitä, että pistää lämmön merkille. Että on aikaa miettiä sitäkin ilmiötä, kun valvotun runoilusession seurauksena toinen soittaa että HERÄTYS sinun pitäisi alkaa kirjoittaa, mutta itse vain inttää olleensa hereillä. Mikä siinäkin on?

Vakuuttavuuden tavoittelemiseksi ollaan vieläpä vähän tuohtuneita: no olinhan hereillä, olin olin, tuossa vähän aikaa sitten heräsin ja olen jo kirjoittamassa, miks niin? Vaikka tiedostaisi selvästi tulleensa yllätetyksi pehmoisista joululahjalakanoista ja muumityynyltä kesken sikeimmän kaukomatkailun tuore kuola vielä poskella.

Ja toisaalta on resursseja pistää merkille epäolennaisia yksityiskohtia. Todellista kykyä vaatii naureskella niille. Sellaisille kuin väärällä hetkellä poksahtava hehkulamppu, paahtoleipien unohtuminen paahtimeen ja Essi Pöysti nimittämässä Kokoomusta tasa-arvon puolueeksi.