Saturday, October 24, 2009

Game on


Junassa ihmiset

koettavat arvailla miksi tyttö itkee.

Kirjoittaa pois pettymystä valvotuista öistä,

naurettavista odotuksista.


Katselee ulos, ei ole enää matkalla minnekään.

Hapuilee maisemasta sanoja, joihin sitoa

lamaannuksen ja epäuskon,

katseen, jonka tietää pyytävän lähtemään

mutta jalat eivät liiku.

Kuristava arvottomuus.


On yksi asia kulkea pässinä narussa

ja toinen jäädä seuraamaan, vaikka narukin

on katkaistu,

ja vaikka pässin on moneen kertaan jo

käsketty painua helvettiin.

Yritys maalailla mitään odotettavaa tuleviin vuosiin

- onko niihin pakko herätä voi luoja -

on todellakin yritys.


Kun on saanut kunnolla turpaan, jos edes sitäkään,

se, että itse on ollut kiltti ja hyvä(uskoinen)

että tietää tehneensä monta asiaa oikein

ja että hämärästi muistaa olleensa aikaisemmin elämässään hiton hyvä tyyppi

on anorektinen lohtu.

No comments:

Pehmeä on uus kova!

Jarkko kertoo torpanneensa perääni kyselleen ystävänsä aikeet ilmoittamalla, etten olisi kiinnostunut hänestä. Kun naureskelen sille, ettei ...