Thursday, September 10, 2009

Lattialla makaan, alemmas ei pääsekään...

Siellä yllän hyvin oman ajatuksenjuoksuni tasolle. Hengitän pölyä ja tunnen oman massiivisen pienuuteni.

Toisinaan sitä herää hyvillä mielin ja kuvittelee, että eilen oli varmaankin oikein mukava ilta, kunnes tajuntaan julmasti karahtaa: EI, TTU MÄÄ SOITIN SILLE!
No, tänäaamuna ei käynyt niin, koska kun herää kahden tunnin yöunien jälkeen opiskelijahaalarissa päiväpeiton päältä ja toinen kenkä on hukassa, siitä on jo heti herätessään armottoman tietoinen, ettei ilta todellakaan ole voinut päättyä millään muulla tavalla. Ja pahimmassa tapauksessa, joka on muuten kolmas nimeni, (Anna Elina Pahin tapaus Saarela), ei ainoastaan viattomaan kännipuheluun, vaan sarjaan vähemmän viattomia kännipuheluita ihan käsittämättömin perustein valituille ihmisille menneisyydestä.

Myöhemmät karahdukset on varattu sitten kivuliaille muistikuville dj:n pöydällä yksin tanssimisesta senkin jälkeen, kun järjestysmiehet ovat jo kerran kantaneet sieltä pois.

Huh, että on väsyttävää vihata itseään. Jos voisin, siirtäisimpä tän olon niihin poikiin, jotka eivät koulussa suostuneet viemään patjaansa takaisin liikuntasalin välinevarastoon, vaan heittäytyivät sen päälle makaamaan eivätkä hievahtaneetkaan komenteluistani huolimatta. Kun siinä sitten käytin kaikki pedagogiset metodini kuten kiristyksen ja uhkailun, yksi niistä vaivautui katsomaan mua laiskasti silmiin ja kysyi maailman halveksuvimmalla äänellä: Eksä tosiaan tiiä ketä me ollaan? Me ollaan ysi ceen gangstat.

Olispa minullakin joku, jolle kiukutella pienestä omille teilleen kipsutelleesta mustasta korkkarista. Ja maanantain mielipidetekstin rakenneosien opettamisesta, huvittaa suunnitella sitä niin paljon että ei yhtään. Voi kun saisi vain mennä piiloon; nukkumaan tai elokuvateatteriin tai pienelle Indoneesiaan kuuluvalle Munalle, saarelle, jossa puhutaan munaa.

3 comments:

unak said...

niin se mennee että kun haluaa nöyryyttää itseään, otetaan yhteyttä entisiin, ei nykyisiin. ha, taitaa olla narsismin huippu kun siteeraa itseään.

se on Siperia joka opettaa eikä mikkää muu.

ja aurinko paistaa aina kirkkaammin kun on käynyt myös sen toisella puolen.

haleja sinne!

annaelinaa said...

Joo mulla kans helähti tuo sun ihana oivallus mielessä, kun yö vaihtui kauhusta kankeaan aamuun.

Narsismi. Tell me about it. Meinasinpa äsken ottaa itse kirjoittamani mielipidetekstin malliesimerkiksi hyvästä yleisönosastokirjoituksesta, mutta sitte menin itseeni.

Haleja sinnekin!

Elina said...

Mää heräsin justiisa tuolla tavalla tännään.
Voi kamala.
Mut heti sen jälkee ko tajusin mitä olin tehnyt, muistin myös tän sun kirjotuksen ja hymähtelin et näin käy kaikille.
Ei se itseinhoa vähennä mutta.... Khrhrh,m.

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...