Puristan pensseliä tärisevissä käsissäni, kun muut sutivat miten sattuvat toistensa kankaille. Maalaan mustaa ja valkoista. En erota harmaan sävyjä.
Ihmisiä on kahta sorttia. On hyviä ja on pahoja.
Ihmiset tekevät virheitä, molemmat heistä. Sitä kai nyt on turha hokea. Merkittävää on se, kuinka virheidentekijä toimii virheen tehtyään.
On siis virheidentekijöitä, jotka ottavat vastuun, menevät itseensä, ovat pahoillaan, tekevät kaikkensa pelastaakseen vielä pelastettavissa olevan, edes koettavat tehdä oikein. Hyvät virheidentekijät - hyvät ihmiset - ryhtyvät toettuaan välittömiin pelastustoimenpiteisiin puhaltaakseen elämää törmäyksensä uhreihin. Heillä on siihen jopa pakottava tarve oman mielenterveytensäkin säilymisen vuoksi.
Sitten on niitä, jotka eivät viitsi eivätkä piittaa. He eivät yksinkertaisesti vain välitä tarpeeksi. Niin uskomattomalta kuin se hyvistä ihmisistä tuntuukin, näin julmia ihmisiä ON. Heitä ei pääse karkuun. Pahat ihmiset ovat siitä ikäviä, että heidän usein tuhoisten temppujensa jäljiltä vain juuri heillä itsellään on tapana jäädä pystyyn. Heidän kohtaamiseltaan ei voi välttyä, mutta silloin, vaikka näkisi pelkkää punaista, on parasta vain jatkaa maalaamista.
No comments:
Post a Comment