Olen mennyt pää edellä juttuihin, jotka olisi pitänyt ohittaa. Esimerkiksi asfalttiin - myös kirjaimellisesti - mutta se oli ensimmäinen kerta. En tiennyt, että sillä tavoinkin voi laskeutua. Kellään ei välttämättä olekaan tarpeeksi hyvää otetta. Tai sydäntä. Tai tahtoa.
Vaikeus on siinä, että ohitettavissa jutuissa ei ole päällä isoa varoituskolmiota, jossa lukisi OHITETTAVA. Missä mielin se on reilua, että sitten mun mesessä kuitenkin lukee, että "käytettävissä" ja ajattelen, että se taitaa lukea mun otsassa myös. Viivaan sen yli ja kirjoitan viereen että JO RIITTÄÄ.
Sitäpaitsi sitä saattaa ihan tosissaan kuvitella olevansa ohikulkumatkalla, kunnes yhtäkkiä herää keskeltä painajaista pää asfaltille auenneena.
Jos aamulla paistaa aurinko, mennään rannalle etsimään Jussille kesäkinkkua. Itse laitan kaikki kinkkujutut vähäksi aikaa pakkaseen odottamaan joulun tuloa ja annan itselleni ison halauksen. Jo riittää.
No comments:
Post a Comment