Sunnuntaimussutusta

Kahden viikon täydeltä uusia asioita. Hymy tähän.
Olen pelannut epäeettisesti X-boxia, uusinut jäukkäkouristusrokotteeni ja suojautunut A-hepatiitilta seuraavien kahdenkymmenenviiden vuoden ajaksi. Olen leiponut korvapuusteja, rehkinyt salilla, varannut kampaamoajan (ensimmäisen kahteen vuoteen), sopinut kesätöistä ja käynyt luistelemassa ja leikittämässä kultaisennoutajan pentua. Olen porhaltanut esiintymistaidon kurssillani eteenpäin ja tuntenut itseni vuoroin hyväksi vuoroin huonoksi.

Aijoo, ja sitten sain tietää, että musta tulee opettaja.

Nyt kuuntelen SMGn hölmö rakkaus, ylpeä sydän -levyä ja muistan eläneeni ja hengittäneeni sitä joskus. Puisto humisi, katu päättyi aurinkoon ja kuisti tuntui kylmältä paljaiden jalkojeni alla. Korvalehteni läpi kuulsi valo. Aamut olivat kauniita, sinä niitä vasten. Nyt en löydä tästä musiikista itseäni, olen vain kömpelö ja arkinen sen vierellä.

Vieläkin kömpelömmäksi minut tekee se, että alaruumiini on täysin invalidisoitunut toissapäiväisen salilla punttaamisen seurauksena. Jokaikinen lihas kramppaa, ja se ja kipu tekevät kävelemisestä uskomattoman vaikeaa. Pystynpähän ainakin sanomaan ei talviauringon ikkunasta esittämälle ulkoilukutsulle, sillä mun onkin tehtävä valmiiksi esitelmä sanataidekasvatuksesta. Rajauksen kanssa on ongelmia. Ei kymmenessä minuutissa kerkeä yhtään mitään. Turhauttaa.

Esiintymistaidon kurssilla eräs taloustieteilijä-nuorukainen huomautti pitämäni alustuksen talvi- ja jatkosodan vaietusta historiasta päätteeksi, että jos olin innostunut aiheesta, olisinhan voinut tietysti näyttääkin sen. Aha.

Sama taloustieteilijä piti oman esitelmänsä aiheesta "Haluatko miljonääriksi" jossa hän esitteli omaa rikastumismentaliteettiaan ja kertoi ihailevansa amerikkalaista viestintäkulttuuria. "Ku se on niin siistiä, ku vaikka markkinoinnissa, ei sun periaatteessa tarvi tietää ees siitä tuotteesta mitään, jos sää vaan osaat esiintyä ja myydä sen tuotteen oikeen".

Jotain toista häiritsi se, että en osannut käyttää sitä semmosta diatykkiä ja kysyin mistä napista pitää painaa että saan powerpointin näkymään. Tekniikka pitäis kuulemma ottaa haltuun uskottavuuden luomiseksi. Näin on, kaikkea ei voi saada.

Eilen Kaisa tarjoili superduperihania amerikkalaisia pannukakkuja. Jotain hyvää ovat jenkitkin keksineet. Ne olivat paksuja kuin muumilaaksossa ja maistuivat taivaallisilta vaniliajäätelön ja siirapin kera. Mussuti. Ilta päättyi baariin, vai aamuko se jo oli? Siihen nähden olen varsin pirteänä. Tai pakotan itseni olemaan, sillä baari ei kuulunut suunnitelmiin, esitelmän teko kuului. Häpeä. Nyt päivän työt ovat armotonta pyykkäystä vaille pulkassa ja ansaittu mähötys kirjan, ruuan ja leffan merkeissä voi alkaa.