Raajat tuntuvat työlle. Pitäisi hiissautua pyörän selkään ja kirjastoon, mutta pahaa tekee ja haukotuttaa. Töissä oli kyllä mukavampaa kuin osasin odottaakaan. Olin stockmannin keittiöllä ja pakkasin ja koristelin jouluherkkuja rynniville ihmisille. Rommirusinakinuski-moussea ja puolukkapipari- ja luumukonjakki-rahkaa, nam. Myös kaalikääryleitä ja rosollia ja muita pikkusuolaisia. Joululaatikoita (jotka muuten sadan litran annoksina menettävät herkullisuutensa). Eloisan keittiön tuoksut ovat uskomattomia.
Opettajahaastattelun tulokset saan joulun jälkeen. Ne sinetöi mun loppuelämäni sitten, joten kai se on ihan asianmukaista jännittää. Painajaiset, joissa minut jätetään ainoana huutamatta kumpaankaan "opettajalinjan joukkueeseen" pesäpallokentän reunalla ovat kuitenkin vähän liikaa.Omasta mielestäni haastattelu meni hyvin, mutta eikös siinä vain ollutkin se jokin psykologinen twisti, että silloin kun luulee onnistuneensa ei oikeasti olekaan onnistunut. Näin väitetään.
Parasta tämän joulun odotuksessa oli Onni- ja Olli-tonttujen hellyyttävistä hellyyttävin joulukortti. Huomenna töiden jälkeen käännän junan nokan kohti Kemin kotiani ja toivon, ettei törmättäisi hirviperheeseen niin kuin Annelle tänään kävi. Mummolaansa tulevat myös nämä pienet veljenpoikatonttuseni, jotka tekevät minulle joulun. Kummallisen hiljainen ja vieras voi Oulu olla yhtäkkiä kun täällä ei ole enää ketään. Kaikki ovat jo menneet edeltä, Mikkokin.
Mää oon se pieni yksinäinen nyyti joka jättää kohta jalanjälkensä äskettäin sataneeseen lumeen niin että niitä voi halutessaan seurata kirjastolle ja takaisin.
No comments:
Post a Comment