Saturday, November 22, 2008

sharing is caring

Puhelimessa vihjattiin nätisti, että saatan tykätä aika paljon itsestäni.

Olen kuullut siitä joskus ennenkin puhuttavan tämän elämän aikana ja alan kyllästyä siihen. Se on mulla geeneissä. Niin tykkääminen ja kuuleminen kuin kyllästyminenkin. Mutta hei, mitäs odotit? Kaveri kirjoittaa netissä kolmatta vuotta itsestään!?

Jos haluaisin puolustautua voisin tietenkin todeta että tykkään melkosen paljon joistain muistakin. Ja että minulla on myös tapana ottaa huomioon muut, nekin joista en, ja ainakin itse pidän itseäni empaattisena. Vaikka tietysti siihen, kuten kaikkiin lausuntoihin itsestäni, voi ja on syytä suhtautua sillä varauksella, että rakkauteni itseäni kohtaan on mitä oletettavimmin hämärtänyt todellisuudentajuni.

Kysytään naapurin mölyapinoilta ja annetaan niiden ratkaista peli.

No comments:

Alvar II

Kymmenisen vuotta, kaksi vakavammin otettavaa parisuhdetta (ja useaa vähemmän vakavasti otettavaa) myöhemmin, unelmieni miehen  Alvar Ainutl...