Monday, November 24, 2008

Ehkä oikea tapa elää olisikin kaivata sitä, jota rakastaa.

Noniin, nyt näyttää ihan sellaiselta talvelta, jonka muistan. Ikkunani lumiseen maisemaan sopii täsmälleen The Holiday -elokuvan ihanan mahtipontinen ja nostalginen soundtrack. Lyriikaton musiikki onnistuu aika harvoin koskettamaan, mutta tässä Hans Zimmerin joulumaailmassa on jotain sellaista..noh aika ilmeistä, mutta hukuttavaa. Tässä tunnelmassa haluaa vain kellua.

En tykännyt siitä elokuvasta muuten. Joillekin riittää, että takassa on tuli ja takan edustalla Jude Law söpösti ruudulliseen kaulaliinaan kääriytyneenä. Realielämässä se olisi minullekin enemmän kuin tarpeeksi, mutta hyvältä elokuvalta edellytän ennen muuta hyvää tarinaa.

Robert James Wallerin Hiljaiset sillat oli aika hyvä tarina, kun piti mielessä, että se oli totta. Vähän se jätti minut kuitenkin kylmäksi. Ehkä olisin halunnut olla itse se tytär, joka löytää Francesca Johnsonin päiväkirjat ja muistivihot ja Robert Kincaidin kuolinpesän ja jolle ensimmäisenä valkeaa salattu rakkaustarina. Kun näin ei kuitenkaan käynyt, imelyys oli välillä liikaa ja sai tarinan tuntumaan kauniiden ja rohkeiden entisen käsikirjoittajan sepittämältä.

Eläytymistä häiritsi myös kyynisyyteni tuollaista ainutlaatuista unohtumatonta rakkautta kohtaan. Sikäli kun Francesca halusi säilyttää mielessään tunteen uskomattomasta lajinsa viimeisestä cowboysta, hän teki ihan oikean päätöksen jättämällä lähtemättä tämän mukaan. Se on nimittäin harhaa. Aina. Romeo ei koskaan kerennyt kysyä Julialta miksi tämä aina valittaa joka asiasta eikä Julian tarvinut huomauttaa, että ei tiedä kenelle täällä pitäisi antaa että toinen oppisi itse sammuttamaan vessan valon. Ja että olisi mukava, jos Romeo kokeilisi edes kerran elämässään ottaa huomioon muut kuin itsensä. Eikä Romeon tarvinut tuntea huonoa omaa tuntoa x-boxin pelaamisesta. Koska Romeo ei pelannut x-boxia!

On parempi kaivata sitä jota rakastaa, kuin elää sen kanssa jota vihaa. Vai onko? Nämähän loppujen lopuksi ovat ne vaihtoehdot. Ikävä kyllä. Tai kyllähän vihalle on olemassa vaihtoehto, mutta se on laimea välinpitämättömyys ja se on vielä pahempi.

Eiku en minä tiedä oikeasti yhtään mitään elämästä tai rakkaudestakaan. Mutta minulla on vahva epäilys, että se ei ole ollenkaan sellaista kuin sanotaan.

Joka tapauksessa tämä on aika hyvä maanantai. Valkea ja leppoisa ja ruokakaupassa käyminen ja elokuvan katsominen ovat maailman parhaita juttuja. Englannin suullinen esitelmä meni nappiin ja bussi tuli kuin tilauksesta ja koulutaakka alkaa olla selätetty. Siirryn seuraavaksi rakkauslukemistossani Michael Wallnerin Pariisin huhtikuuhun. Joitain vastauksia on saatava.

No comments:

Pehmeä on uus kova!

Jarkko kertoo torpanneensa perääni kyselleen ystävänsä aikeet ilmoittamalla, etten olisi kiinnostunut hänestä. Kun naureskelen sille, ettei ...