Kuka sieltä veräjästä pääsi?

Viimevuonna näihin aikoihin painoivat päälle pääsykokeet. Siitä on vuosi! Nyt ei paina päälle mikään, korkeintaan lastenkirjallisuushistoriallinen tutkielma, Minna Canth-essee ja 5 miniesseetä kirjallisuuden teorioista ja metodeista. Eikä sole mikhään. Nuo nyt pyöräyttää. Hassua, että käytin sanaa pyöräyttää, sillä se muodostaakin luontevan aasinsillan seuraavaan aiheeseen: Kesätöihin. Vannomatta paras, sillä myyn jälleen tänäkin kesänä jäätelöä. Se homma on näköjään luotu minulle, en pääse siitä, eikä se minusta. Mutta tänäkesänä pyöräyttelen Oulun vilkkaassa ja iloisessa kesäisessä keskustassa, joten onhan se aina enemmän kuin Kemin pölyinen Täikön kuluma. Nyt on kaikkea enemmän.

Plussat:

kesätöitä

opiskelupaikka

oma koti

mekot

uudet ystävät

Miinukset:

raha

Plusmiinusnollat:

hellu (sama)


Olenpa hauska. Olen pahoillani, feisbuukki tappaa luovuuden. Yritin juuri kertoa, kuinka sovinistisika 1800-luvulla pääsi kuin .... veräjästä? Mitä ihmettä, en muista, kuka sieltä pääsi? tai mikä? tiedättekö sanonnan? Ainakin minusta tuntuu, että tällainen sanonta on ollut olemassa jo silloin kun synnyin ja se oli tulevinaan selkäytimestä, mutta jäikin tulematta. Hmmh, no se kuka sieltä nyt pääsi se tuo..tuo..tämä. Kettuko? Aika hassua, samalla aloin miettiä, että olenko tosiaan pienestä asti huomaamattani puhunut veräjästä, kuuluuko jokapäivän sanastooni sana veräjä. Cool. (tajunnanvirtatekniikkaa) Olen kirjoittanut aamun Minna Canthin työmiehen vaimosta, jonka nimi on siis vitsi, sillä "työmies" ei käy töissä vaan anniskelussa juomassa vaimonsa rahat. Silti näytelmän Johanna 1800-luvulla on määritettävissä vain miehensä kautta. Ei ole sellaista kuin työnainen.

Minunpa mieheni käykin töissä, asfalttihommissa, koko kesän täällä oulussa, mikä tarkoittaa jaettua annan asuntoa toukokuun puolesta välistä heinäkuulle, kouluunpääsemistuloksiin saakka, ja toivottavasti myös enemmän yhteistä aikaa. Iih asun kohta pojan kanssa.

Kesästä on tulossa juuri sellainen, kuin uskalsi vain vienosti hymyillen toivoa. Tänne tuli kesä eilen, paistoi kokopäivän kirkkaalta taivaalta lämmittävästi ja sai lahjakaktukseni avaamaan ensimmäisen hienon punaisen kukkansa. Terhi Kokkonen on oikeassa siinä, että lumen jälkeen tulee pöly. Ja kostean mudan haju. Ja hullut päivät, joilla kävin eilen ja joille kutsuin äidin perjantaina osallistumaan. Hän harkitsee. Käytiin Sirpankin kanssa kahvilla ja kaakaolla ja oli mukavaa. Kohta lähden toiseksi viimeiselle kirjallisuuden periodit ja genret 2. luennolle ja sitten melkein loppuu...ja sitten kohta alkaa...