Mageest skulaa, brothers and sisters!

Hiihtolomareissuni Oulu-Kemi-Helsinki-Tallinna-Helsinki-Turku-Jyväskylä-Oulu meni mukavasti. Viimeiset rahatkin menivät mukavasti myös. Siis pois minun luota, ja investoituivat erilaisiin kulkuneuvoihin, ruokiin, juomiin ja vaatteisiin. Juuri tänään se ei harmita sillä olen nyt matkalla Kemiin kotiin ylläpidettäväksi ja onhan minulla lappuhaalarishortsit. (Kiireellisyyden huippu on päivittää junasta!) Rahattomana sitä vain huomaa, ettei ole asiaa juuri minnekään, ei edes omana syntymäpäivänään, joka minulla on juuri tänään. Ensimmäisenä aurinkoisena oululaisena kevätpäivänä.

Helsinki yllättää joka kerta, vaikka mennessä yrittää varautua ihmisiin ja henkeäsalpaaviin vanhoihin rakennuksiin, jotka reunustavat mäkisiä katuja. Vaikka röyhistäisi rintaa yöjunaan hypätessä mielessään helsingin valtausaikeet ja tuntisi suurkaupunki-ihmisen ilmaa keuhkoissaan, tuntee perille päästyään itsensä vain pieneksi tiitteräksi metsäläiseksi. Kaunis kaupunki.

Ja niin olivat ne kaikki, joissa kävin. Ja ihmiset ihania ja tuttuja. Elina pienessä Etu-töölön katutason valkoiseksi maalatussa idyllisessä yksiössään, Tuukka yhdeksäntoista neliön savuisessa hautausmaanäköalalla varustetussa tilaihmeessään ja Ville, Miia, Opa ja Nopa noroviruksen järistämällä lämpimällä leikkiautotantereellaan.

Nyt olen menossa kotiin, jossa äiti ja tuukka ilmoittivat juuri valmistaneensa salaattikastiketta ja jotka tulevat hakemaan minua, lopen uupunutta tuhlaajatyttöä, asemalta. Kotona odottaa myös syntymäpäiväkakku, minulle on leivottu kakku! On siellä eräs Mickykin odottelemassa viereensä Rimakauhun ja rakkauden katsojaa, mikä on myös ihan PÄHEETÄ etten sanois. KOTI <3

Suoritin hygieniapassin muutama tunti sitten ja olen nyt kevään ylpein työnhakija. Uupunein, mutta ylpein. Kaikki järjestyy. Kaikki järjestyköön. Oulukin tuntui aurinkoisena ja sulaneena varsin siedettävältä. Ihastuttavaltakin. Kuoriikohan kevät kaupungista esiin ihan uuden puolen...

Ainiin ja hyvää syntymäpäivää Anna! Kiitti kiitti.