Olen käynyt meikkiostoksilla, askartelutarvikeostoksilla ja munkkiostoksilla tänään. Olen tehnyt joulukortteja, syönyt mahan pullolleen herkkuja ja käynyt sanataidekerhossa seurailemassa 10-12-vuotiaiden toimia. Osallistuinkin. Ehkä rentouttaa hetkeksi laittaa meikkipussiin uusi terhakkaharjainen ripsiväri tai ottaa kiinni Mimin lähettämä hymy, taikoa se omille kasvoilleen ja heittää se sitten eteenpäin Katariinalle. Mutta kuten mansikkavaniliamunkki häviää pohjattoman vatsan onkaloihin, niin rentoutuskin haihtuu kun pääsee kotiin ja muistaa mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä tänään sen sijaan, että kierteli leipähyllyillä hykerrellen valinnan vaihtoehdoista. Ja entäs mitä makkaraa? Espanjalainen vai suomalainen kurkku? Mitä väliä, syöt kuitenkin yksin.
En ole unohtanut pimeää. Se vaanii minua ikkunasta. Edes pullan tuoksuinen kynttilä ei saa sitä ajetuksi pois. Lämmittävintä on se, että pullantuoksuinen kynttilä löytyi Onni-kullan piilottamana karusellipöydän kirjojen takaa, kolosta. Lämmittävintä on se, että on Onnikulta. On perhe.
Askartelen, tiskaan, askartelen taas. Käyn parvekkeella tupakilla, venyttelen, viimeistelen esseen ulkoasua, laitan villasukat jalkaani ja musiikkia soimaan, selailen mainoksia, teen kyykkyhyppyjä...Usko! En halua kaivata sinua nyt!
2 comments:
Tuoksuuko pullantuoksuinen kynttilä oikeasti pullalta? Jos tuoksuu - kääks-apua-ihanaa - mistä sellaisia saa? Kuulostaa ihan reseptittömältä mielenterveyslääkkeeltä.
ihmekauppa Ikeasta tietysti (: illuusion luomisessa avittaa kanelisen kierrepullan herkullinen kuva kynttilän pakkauksessa, itse tuoksu on aika lailla vaniliaa. samassa pakkauksessa tulee myös suklaa ja kinuski. mää tykkäsin. Toinen nyrpisteli nenäänsä ja kysyi että "ai onko tää susta niinku hyvä tää tuoksu?!"
Post a Comment