Wednesday, November 21, 2007

joskus osakseni jää juuri vain se villi kuminan tuoksu hiljaisella aukiolla. Onko se huonokaan osa?

Pahinta on välinpitämättömyys.

"Katso minä opin
irrottamaan

Näetkö kuinka käteni
ei hae mitään
Sen mikä on pahaa
minä unohdan
Jos näen jotain hyvää
ohi kävelen...

Lopulta olemme kuitenkin yksin"

Äiti nukkuu. Anna valvoo. Ja miettii.
Joskus yksi viineri tekee sen, mihin mikään muu ei enää pysty.
Joskus sen tekee lohduttava ja vakuuttava ääni puhelimessa, joka kertoo muistaneensa minut luontodokumentin pienestä itsepäisestä toiseen suuntaan lähtevästä norsusta. Älä huoli enää, minä rakastan sinua.

On mukavaa, että äiti on kylässä, vaikka unessakin.
On mukavaa, että äiti tukee ja myhäilee ja katsoo moittivasti kun menen äärimmäisyyksiin. Sellaiseen voi luottaa. Sellaisen lähellä on turvallista olla.

Menen nukkumaan. Milkakin nukahtaa Ruotsissa nyt.

No comments:

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...