Monday, October 29, 2007

valittais nyt

Blogittais nyt, vaikka huomenna on suomenkielen sanaston ja nimistön tentti. Ei huvita. Erehynköhän kun ajattelen, että se on varmaan aika helppo. Kurssin asia ainakin on ollut. Pitäis lajitella lehet ja viedä roskikseen, ei huvita sekkään. Niitäki tulee luukusta ihan liikaa, mainoksia ja ilmaisjakeluja, mutta mitä lukisinkaan ilman niitä...Waltaria ja Haanpäätä! Enkä oo erityisen innostunu kummastakaan. Haa. Olen radikaali. Kuka saa päättää klassikot?

Jollakin nenään vetävällä cantripopparipojalla puhaltaa uuet tuulet tai jottain, mulla ei mitään sinnepäinkään. Ei ole aihetta lauluun, eikä aihetta kirjoittaa. Elämässäni ei tapahdu mitään. Tämän päivän kohokohta oli lihis ja illalla täydelliset naiset ja suklaanougatjäätelö. Eilisen kohokohta oli sanastoesseen valmiiksi saaminen ja villen ohjeen mukaan valmistamani tulinen tonnikalakastike. En kerkeä muualle kuin kouluun ja kotiin tekemään esseitä, oppismispäiväkirjoja, lukemaan kirjoja ja kirjoittamaan niistä analyysejä tai lukemaan luentomuistiinpanoja tenttiin. Miks teekkareilla näyttäs olevan aina aikaa ja mihin vaan?
Pahinta tehtävissä ei ole kirjoittaminen vaan se kaikki säätö mitä vaaditaan, kursivoinnit, tasaukset, rivivälit, sarkaimet ja sisennykset, lähdeluettelo ja muut säädöt, joihin kuluu kauemmin aikaa kuin itse työn tekemiseen. En minä edes ossaa käyttää tätä uutta enkun kielistä wordia, missä kaikki löytyy vääristä kohdista, eli ei löydy. Miten sellaista voidaan edes vaatia?

Sille mikä on mielenkiintoisinta jää vähiten aikaa, koska opettajalinjaa ajatellen peruskursseista on saatava parhaat numerot ja peruskurssit ovat justiinsa niitä muita. Työ ei lopu tekemällä. Laskin, että en ehdi millään kaikkea jäljellä olevassa seitsemässä viikossa, vaikka käyttäisin opiskeluun koko hereilläoloaikani miinus viikonloput. Änkesinpä vielä ylihuomenna alkavalle lyriikkakurssillekin, jossa saa istua iltaan asti. Mut sitä ei välttämättä enää myöhemmin järjestetä ja se kuulosti mukavalta ni otin varman päälle nyt. Ja vietin jo yhden yksinäisimmän-ikinä-illan viimelauantaina opiskelujen ääressä. Semmonen tekee olon niin surkeaksi. 13 kirjan pino odottelee lukijaansa, ihan hirveesti houkuttelee Aleksis Kivi ja kumppanit. Miksei saa lukea jotain hyvää? Vähemmälläkin on kipinä tapettu. Sittekö mää oon opettaja mää luetutan vaan hyviä.

Ensimmäisen vuoden jälkeen kuulemma helpottaa. En usko. Sitten alkaa panikointi gradusta. Tämmösessä pyörässä ollaan. Tässäkö tämä oli? kiittikiitti. Yhellä tytöllä oli tännään punaiset vaatteet. Tule joulu kultainen.

1 comment:

Mari said...

Waltari-nillityksen mää ymmärrän, mutta Haanpää on kyllä oikeasti aika hyvä samoin kuin Kivi. Muutenhan "kotimaiset klassikot" on aika suhteellinen käsite, ei ne oo kauheen hyviä, ne pitää vaan ottaa vastaan kontekstissaan, mikä sinänsä jo syö klassikkoutta.

Oih opiselijaelämän iloja. Ja muista relata kans, hyvän arvosanan, erinomaisenkin saa usein ihan vaan kriittisesti ja rakentavasti ajattelemalla. Tai jottai.

Kyllä se joulu on ihan kohta.

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...