syyslomanen

Olen ansaitun syysloman vietossa kotona, Kemissä. Mikään ei ole muuttunut. Paitsi Tiimari. Ärsyttää kun ostin riemulla söpön tarjoilukorin, josta oli -50% ja huomasin kotona, että en ollukaan saanut alennusta. (Ostin siis muutakin tarpeellista saippuaa, kuten teippiä, hehe vanha vitsi, mutta ostin oikeesti, ja liimaa ja lahjapaperia ja -narua). Meen kyllä niin huomenna takasin. Tulee paha mieli tuommosesta.

Isi on laittanut takkaan tulet. Äiti on tehnyt hyvää ruokaa ja vaikuttaa olevan nyt olohuoneessa Sydämen asialla. Minulla on villasukat. Lainasin TAAS kirjastosta Kotron "Sanovat sitä rakkaudeksi", koska tuota..sanottakoon sitä rakkaudeksi. Lomalla saa mässäillä. Myös Matti Johannes Koivun Puuhastellen-levy osoittautui mikon siskon lupausten mukaisesti ihastuttavaksi. Se on sellaista hyväntuulista ja tunnelmallista lempeilyä koko levy. Samalla vois laittaa vaikka oikein juustoista, valkosipulista, tomaattista lasagnea. Ehkä jos olis huonolla tuulella niin se saattais jopa ärsyttää.

Ulkona on tummaa ja hyytävää. Puiden mustat ääriviivat näyttävät uhkaavilta. Jos olisin muumilaaksossa, nyt olisi juuri sopiva hetki mörön tulla. Musiikin tahti kiristyisi ja muumitaloa kuvattaisiin etäältä, vieraan silmin. Laahustusefekti.

Mutta Kemissä en osaa pelätä. Meillä on hyvin lämpimät välit, Kemillä ja minulla. Monet kerrat se on suojannut minua puistoillaan, joiden halki olen yöllä juossut rannalta, kaupungista kotiin. Oulussa en sitä tekisi. Niin se vaan on käynyt minullekin, vaikka joskus se nauratti vaan ihan kamalasti...Kemivalssi kun soi huumaa se pään, meren peilistä nään kotikaupungin tään. En toden totta nää enää itseäni asumassa täällä, mutta tunnen silti suurta ylpeyttä kertoessani mistä olen, kun minulta sitä kysytään ja vaikkei kysytäkään. Ehkä se on vähän sellaista joojookemistäjakatomitenhyväoonsilti-ylpeyttä. En tiiä ihan sama elä analysoi nytte kun sulla on lomaa.

Ylihuomenna matkustetaan mummolaan Kouvolaan ja Kuusankoskelle. En edes muista kuinka monta vuotta siitä on kun olen viimeksi käynyt ja ikävä on. En muista missä mummi säilyttää kukkopillejään. En muista kumpi vaarin silmistä näkee. En muista monesko kerros pilvenpiirtäjästä on mummon kerros. Enkä muista Sakun opettaman pasianssin sääntöjä. Tulomatkalla poiketaan Jyväskylässä Opsun nopsun ja kumppaneiden luona. Ilmassa on sellaista "paras-loma-ikinä-haisua". Kivaa, ei vissiin.