Tämä päivä on sunnuntai, siitä ei ole epäilystä.
Olen iloinen siitä, että kukaan ei odota minua minnekään, eikä minun tarvitse olla missään tänään. Olen iloinen uudesta villatakista, lämpimistä leivistä ja Scandinavian music groupista. Ulkona sataa. Sisällä on lämmin. Sytyttelen kynttilöitä. Ainekset ilkeään kritiikkiin Waltarin Suuri illusioni- teoksesta alkavat olla koossa.
Koossa olen muutenkin lopulta yhtenä palasena ja toivon, että muutkin sankarit ovat. En tykkää miehistä, jotka yrittävät saada autoonsa ja sen jälkeen tuppautua kotiini. Jos olen jo sanonut EI, niin miksi jatkaa: "No camoon hei mulla on viinaa" luuleeko se, että mää tosiaan sanoisin siihen että jaa no sitte tuu vaan. Ei aina ihan voi ymmärtää.
Eiliset Glitter&Glamour-bileet menivät osaltani mukavasti, vaikka hopeaunelma päälläni kolhaisinkin häntäluun pyllähdyksessä porrastasanteella. Aina paikalle sattuu kuitenkin joku ystävällinen ulkomaalainen ylösnostaja. Se oli draamansävyisen illan pienin kohaus. Kaikki muu kuohuikin sitten aikalailla yli.
Kun kävelin kotiin satoi lunta.
No comments:
Post a Comment