...melutaan ja syljeskellää-ään!

Häh!? Bloggeri oli muuttunu suomenkieliseksi itsestään. Aika hassua. Olen nimittäin jossain vaiheessa koittanu muuttaa kieltä, että olis helpompaa säätää tän kanssa, jos välillä joutuu, siinä kuitenkaan onnistumatta, ja nyt kun annoin olla enkä yrittäny mitään se oli muuttunu. Aika monien asioiden kanssa käy näin. Yli kaks viikkoa join kuumaa ja lepäsin ja kurlasin ja sitten tuli lomille mikko, enkä jaksanut hoitaa enää sairauttani vaan päin vastoin uhmasin sitä tuolla keväisessä säässä pikkutakissa ja pikkukengissä ja sortseissa ja sukkiksissa. JA maanantaina ku mikko oli lähteny, huomasin että ei satu enää yhtään ku nielasee. Paranin. Tosta vaan..huomaamatta ja ihan vastoin kaikkia säädöksiä ja järkeä.

Tämä bloggeri antaa mulle paljon enemmän näin. Esikatselu?..wou en ennen tiennyt että tässä on esikatselukin.

Kevät pistää hyvälle mielelle. Kuiva vaaleanharmaa asfaltti ja auringon paiste. Ja justiinsa nää pikkukengät, joita ostin vielä yhden parin lisää..ruotsin puolelta tietenkin. Semmoset kirkkaanpunaiset pikkuavokkaat kuin jotain kiinalaista silkkiä, joissa intialaisia kirjailuja, paljetteja ja helyjä. Ah. Menomatkalla hapitsulle kuunneltiin nostalgista tyrävyötä, koska kirjastosta käteeni osui ihan yllättäen se vanha levy. Ois mulla ollu se omana kotonakin, mutta ei sitä voi kuunnella enää kun se on naarmuuntunu ja kulunu niin huonoon kuntoon. Mulle tuli kaikki ihan mielettömät jutut yläasteajoilta mieleen. Hassua kun muisti kaikki sanatkin ulkoa. Olin tosi tosi liikuttunu..

"Ilta tumma ja sateinen. Siitä viis, mä olen onnellinen.
Sun silmiin vihreisiin niin helposti mä hukkuisin ja niin me suudeltiin.
On jo myöhä kohta huominen. Pitäis lähteä vaikka halua en.
Tiedän, että pakko on taas hyvästellä niinkuin ennenkin, mutta myöhemmin..."

Mikko ei ollu tyrävyöstä ihan yhtä innoissaan. Ei se sille merkinny villejä ihania kesäöitä kun karattiin kotoa, bestisten salaisuusvihkoja, kivojen poikien jakamista: sulle tuo, mulle tuo, Syväkankaan "jengiin" kuulumista, päärynäviinipullojen pummaamista ja sitten piilottamista (kaivamista maahan villasukan sisässä) mansikkanokan metsän suojaan sopivaa ajankohtaa kuten esimerkiksi juhannusta odottamaan, jolloin piilo piti ensin löytää ja sitten pullot kaivaa ylös, pimeitä iltoja meripuistossa kun oli lähes aina satanut ja maa tuoksui märälle ja farkkujen tai micmacin kangashousujen lahkeet kastuivat, cokista jäillä, yökyläilyjä kavereiden luona ja leikkimökeissä, kukaan-ei-tykkää-musta-itkuja ja kyllä-kaikki-tykkää-susta-lohutuksia, ensisuudelmia, poliiseilta tai nuoriskan hyvää tarkoittavalta "Kotona välitetään susta, koulussa välitetään susta, me täällä välitetään susta"-Jopelta karkuun juoksemista, oman elämän haltuun ottamisen tunnetta, pilareiden soittelemista, poikia, jotka huuteli perään ja lähti seuraamaan meitä kaupungilla ja joita myöhemmin tavattiin liikennepuistossa, kirjevihkoja kavereiden kesken, kasien penkkejä, ekoja kännyköitä ja tekstareita ja häläreitä ihastuksille ja ihastuksilta, riparia.

"Tänä aamuna olen kuin toinen, katsot mua olet hurjan vihainen.
Tekis mieli silmät sulkea, ei naama toi sun oloa paranna.
Olen niinkuin ketään ei olisikaan, silti kaikki tuntuu huomaavan.
Voi kun et jäisi kauemmas enää tai menisit muualle itkemään.

Oksettaa, ootko sä vai eilinen?
En tiedä mut mielummin jälkimmäinen. En kai sitä koskaan tietää saa..."

Mikko on kai sitten kuunnellut jotain hyvää musiikkia silloin. Tai joka tapauksessa jotakin toista. Haluaisin kamalasti näyttää mikolle miten paljosta mussa se ei tiedä mitään ja mennä ajassa taakse päin ja ottaa sen mukaan ja näyttää sille secret placen ja metsopiilon ja relletin tupakkihuoneet, mutta se on kai sitten jotain sellaista mikä on vain mun omaa. Tai meidän, jotka silloin oltiin. Ei sellaisia asioita saa välitetyksi toiselle, vaikka kuinka tahtoisi. Oli Mikkokin olemassa jo silloin. Tiedän sen siitä, että se tuli pyytämään mun puhelinnumeroa joskus seiskalla syväkankaankioskin edessä eikä kuitenkaan soittanut sitten koskaan. Ei se sitä itse muistanut enkä ois varmaan minäkään, jos en olisi kirjoittanut siitä päiväkirjaan silloin. Tiedettiin toisemme kyllä, mutta oltiin eri kouluissa ja eri nuoriskoilla ja jonkun toisten tyttö- ja poikaystäviä. Jonkun väärien.

Yhteistä meillä oli levyn tokavika piisi, ajetaan me tandemilla, jota molemmat ollaan rokattu joittenki toisten kanssa. Joittenki väärien. Ollaan monta kertaa leikitty ajatuksella Jos mikko olisi soittanut annalle silloin...

Toisaalta en kyllä usko että mikko olisi tykänny siitä musta joka oli silloin. Nytkin se otti kärsivän kippuranenäilmeensä heti kun aloin maalailla tyrävyö-aikani maisemia ja tyyppejä. En ehkä haluakaan sekoittaa niitä keskenään, Mikkoa ja tyrävyöaikaani, yöks mikä yhistelmä. Ja enhän mää olis voinut mikään villi ja vapaa ja huoleton olla jos olisin osannut silloin jo rakastaa, ei ei...ne eivät vaan millään sovi yhteen. Näin on oikein hyvä.

Illalla soiteltiin ja laulettiin oman yhteisen aikamme musiikkia ja oli mukavaa.

Tuukka on kotona. Tai siis ei juuri tällä hetkellä, koska se lähti yöpilkille ja kelkkailemaan ja me muut odotamme täällä kotona henkeämme pidättäen...kuka hullu lähtee tuonne jäälle, vaikka se sulaa alta!? No..meidän tuukka. Muuten on kyllä kivaa kun tuukka on täällä kotona. Se on niin kotoisa ja hassu ja velimäinen. Elinakin tulee tänään helsingistä ja Milka oulusta, haen sen asemalta kohta. Mikko perjantaina leiriltä. Ja sitten tuo kesäkin tulee, minkä ehtii...