Jes. Ihanaa. Fontti on tehnyt paluun!
Minulle on kai tapahtunut aika vähän mitään uutta näinä päivinä. Olen tullut 20- vuotiaaksi ja saanut 20 vaaleanpunaista ruusua kotiinkuljetuksena suoraan sotatantereilta. Tai ei ihan sieltä, mutta melekeen. Olen hakenut joihinkin paikkoihin opiskelemaan ensi vuodeksi. Tänään epäilykset niihin opiskelupaikkoihin pääsemisestä ovat suuria ja inhottavia. Päässä on pyöriskellyt viimeaikoina paljon seuraavan kaltaisia mietteitä: Jos joskus pääsen opiskelemaan sinne minne tahon niin minä lupaan etten enää ikinä.....
Ehkä tehokkaampi keino olisi painua tuonne lukemaan.
Olen kyllä lukenutkin. Olen lukenut paitsi vavisuttavan mielenkiintoista solun kemiaa, Sofi Oksasen kirjaa "Stalinin lehmät". Se on tonne Turkuun pääsykoekirjana. Solun kemia taas liittyy valitettavasti logopedin työhön. Tai en oikeastaan usko, että liittyy edes, mutta jollainhan fiksut hakijat on erotettava tolloista hakijoista. Tai ahkerat hakijat. Motivoituneet hakijat.
Kuumeinen, yskäinen ja nuhainen olo. Olen myös väsynyt. Olisi jo ne pääsykokeet niin pääsisi tekemään asioille jotakin ja antamaan kaikkensa. Olisi jo se kesä...
No comments:
Post a Comment