...kaikesta huolimatta aika ihana omalla erikoisella tavallaan. Ostin uudet leoparditossut sen kivan ruotsalaisen kenkäkaupan lastenpuolelta. Ne sidotaan nilkan ympärille. Join mahottomasti sitskuakin. Yhtenä iltana vaan..mutta mahottomasti. Oli niin mukavaa kun oli ympärillä ne naamat, joista tykkään. Ja tiskasin, mitä en todellakaan tee mielellään. Ilman kumihanskoja en ollenkaan. On tapahtunut semmoisia asioita, joita ei ole tarkoitettu tässä jaettaviksi. Hyviä ja huonoja. Järkyttäviä. Avuttomuuden tunteita herätteleviä. Semmoisia, joilta kumihanskat eivät suojaa. Elämä voi saada yllättäviä käänteitä. Näissä minun elämäni käänteissä notkuu kuitenkin paljon toivoa ja syvää uskoa, positiivisuutta. Se on pikkuhiljaa opittua.
Eräs ihana ja erityinen suhde täytti yhden vuoden pääsiäissunnuntaina. Onneksi olkoon suhde. Kiitos, sitä tarvitaan.
M kysyi ollessaan eilen lähdössä takaisin, mitä aion nyt tehdä tulevina viikkoina, kun se on poissa. En jaksanut miettiä siihen hätään muuta vastausta kuin "Elää". Siinäkin on jo omat haasteensa.
No comments:
Post a Comment