Tuesday, February 13, 2007

Tänään ahdistaa niin TOP 5!


#5. Silmätulehus. Miten ihmeellä mulla on TAAS silmätulehus. Pöpöt ovat toden teolla tehneet pesänsä minuun. Tämä on kolmas silmätulehus tähän puoleen vuoteen mitkä oon ollu töissä (sitä ennen koko silmätulehus oli ihan vieras käsite mulle. never been there) ja jos viimeiseen puoleentoista viikkoon kerkeän saada vielä neljännen, en tiiä mitä teen ja kenelle. Ihan oikeesti ei naurata. Työkavereita nauratti vähän. Reilua. Ja sanonpa vaan että jos tuo päiväkotiala olis miehinen, niillä olis jotku tartuntatautiriskilisät!

#4. Oma läskeily ku en pääse sinne cirquittiin ton silmätulehuksen ja kippeen olon takia ja nukkuin kaks ja puol tuntia ku pääsin lääkäristä ja apteekista ja nyt ressaan ko sen ajan ois voinu käyttää opiskellenki.

#3. Siis siitä päästiinki tohon opiskeluun. Tsiisus että ahistaa! Suomenkielen tehtävät lepäilevät rästissä. Tutkielmaessee ja luentopäiväkirja nettiluennoista (tosi ponnisteluja vaatii jaksaa kattoa luento netistä) ja sitte yks arviointijuttu, joka periaatteessa pitäs olla ihan helppo nakki ja varmasti onkin, mutta ko ei kerkee eikä jaksa eikä riitä hermot tommoseen pitkäjänteiseen keskittymiseen!!

#2. No tämäkin liittyy kyllä tohon edelliseen eli opiskeluun, mutta tää vaati oman kohdan, koska tää ahdistaa ainaki tuplasti enemmän. Selasin ammattikorkeitten oppaan läpi moneen kertaan eikä siellä tosiaankaan ole mitään mihin voisin hakea ikäänkuin varan vuoksi periaatteella kunhan nyt edes jonnekin. Eli siis mun ois ihan pakko päästä yliopistoon eikä mulla ole mitään varasuunnitelmaa eli hajoan jos en pääse. Ja pääseminen tuntuu jotenkin ihan ylivoimaselta. Eikö sitä vaan voinu kirjottaa paremmin. Ko joku ois sillon kertonu että se vaikuttaa koko mun loppuelämään -siihen että musta ei nyt tuu isona mittään. Viddu.

#1. Epävarmuus. Tänään niin voimakas ja kokonaisvaltainen. Kaikkea kohtaan.

Mulle tuli paha mieli Täydellisten naisten kauden viimesestä jaksosta. Ensikskin miksi sen piti loppua. Toiseksi miks sen piti loppua TOLLEEN! Jäi niin paha mieli. Gabriellen puolesta varsinki. Voit olla vaikka kuinka ihana tahansa ja itsevarma ja sitkeä ja kaunis ja fiksu ja silti sua petetään. Ja Susanin..eikö niillä vois olla asiat välillä hyvinkin. En minä ainakaan siihen kyllästyisi. Ja sit ku siinä vielä näytettiin niitä takaumia siitä ku ne muutti sinne Wisteria lanelle ja oli onnellisia ja ihan täynnä toiveita ja unelmia uudesta alkavasta autuaasta elämästä. Ja tässä ne oli nyt. Hui.

Miksei elämä vois mennä silleen niinku sen on suunnitellu menevän. Pääpiirteiltään edes. Suurin osa mun ikäluokasta on tosi hämmentynyttä eikä tiedä yhtään mitä haluais ja alkais tekemään. Ja sitten mää oon ihan varma siitä mitä tahon tehä ja mikä tahon olla, mutta en pääse sinne koskaan vain siksi etten ollut kiinnostunut lukiossa ruotsista tai matikasta, mikä ei hidastaisi äidinkielen opiskelemistani ja opettamistani vähääkään. Eikä lyhyen matematiikan C kerro mitään älykkyydestäni vaan lukioaikaisista muista kiinnostuksen kohteista. Mikä systeemi. Ihan sieltä.

Haluaisin olla tuo, josta Lindholmi laulaa tuossa Ja sinun äänesi biisissä. Jos joku puhuis mulle kauniisti nyt niin siitä vois olla ehkä jotain apua.

2 comments:

Anna said...

^ siis lopeta! mitä mää voin tehä ko tuo sama kommentti tullee mulle kokoajan!!!! :D

Pirkko said...

Tuo on joku mainosjuttu, häiriköi blogeja... ei kai sille oikeen voi tehdä mitään... tai en tiiä.
No, tavallaan lohuttaa se, että jollaki muullaki on silmätulehuksia noin paljon. Mulla oli yhden vuoden aikana varmaan 7 kertaa. Se on tosi ikävää kun se on niin näkyvällä
paikalla ja muutenki kiusallinen.
Lohuttaaks se, että silmätulehus mennee tosi nopeesti yleensä lääkkeilä ohi.
Kyllä sie muuten pääset opiskeleen, kovaa pänttäystä vaan... asenteela vaan!

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...