Tuesday, February 27, 2007

puolustuspuheenvuoro

Kerkes valittaa, vaikka viikonloppu oli ihana sittenkin.

Vaikeus tulee siinä, että odotuksilla on tapana kasaantua suuriksi kun harvoin nähdään. Sitten jos asiat ei mene ja suju kuten oli suunniteltu, ja eiväthän ne mene, ( varsinkaan kun kahdella ihmisellä on usein myös kahdet suunnitelmat), tulee pettymys ja turhautuminen. Onneksi tässä tapauksessa toisella meistä on kärsivällisyyttä ja halua puhua asioista mököttämisen sijaan. Onneksi toiselle meistä itsekunnioitus ei tarkoita samaa kuin "mää en ainakaan soita!". Onneksi mun ei tarvitse seurustella itseni kanssa kun tuo mikko on olemassa. (:

Yhteishyvässä oli joku juttu parisuhteesta ja luin sen koska äiti suositteli, mutta mun mielestä on vastenmielinen ajatus että kaikki parisuhteet menisivät jonkin tietyn kaavan mukaan. Haluan pysyä uskossani rakkauden ainutlaatuisuuteen. Sitä uskoa on kyllä koeteltu ja koetellaan edelleen, mutta tällaisten viikonloppujen jälkeen sen toisaalta voi myös tuntea vahvistuvan. Haluan, että rakkaus on jotakin niin suurta, ettei sitä voi tutkia eikä analysoida. Tai voittehan te yrittää, mutta väärässä olette joka tapauksessa..

Sillä rakkaus on kaiken yläpuolella. Sen on oltava.

On tosi hassua olla kotona tiistaina keskellä päivää. Ei töitä eikä velvoitteita. Paitsi että kyllä niitä velvoitteita on suuntaain ja toiseen, mutta niihin tarttuminen ahdistaa. Tarttumattomuus ahdistaa vielä sitäkin enemmän. Huomenna on suomenkielen lauseopin tentti. Siihen olen lukenut ja käynyt työkkärissä istumassa. Siellä oltiin mulle vihaisia. Olisi pitänyt mennä kuulemma jo eilen, ensimmäisenä työttömänä päivänä. Ne piti mua varmaan tosi ylimielisenä. Olinkin kyllä. En voinu sille mitään että mua nauratti. Harmi vaan ko kaikkea ei voi saada. Mun poikakaveri oli lomilla eilen niin arvaa kahdesti kiinnostiko mua kuinka paljon tulla tänne istumaan. Ja ota vaan se yhden päivän työttömyysraha pois, ei kiinnosta vähääkään. Taas yksi syy päästä opiskelemaan! Ettei tarvis mennä tonne ennää ikinä!

Yritin myös siivotan laatikkoa, mutta huomasin, ettei siellä ollutkaan mitään mitä olisin raaskinut heittää pois. Niin se taisi jäädä huonompaan järjestykseen kuin aloittaessani. Huomenna vois koittaa jäsentää tätä vähän paremmin. Joutenoloa siis.

No comments:

Alvar II

Kymmenisen vuotta, kaksi vakavammin otettavaa parisuhdetta (ja useaa vähemmän vakavasti otettavaa) myöhemmin, unelmieni miehen  Alvar Ainutl...