Olin reipas ja kävin kelalla ja Milkalla ja koruliikkeessä ja kirjastossa ja tiimarissa ja euromarketissa ja hoidin asioita.
Viuuuuh. (yksi sellainen ylikorostettu teeskennelty helpotuksen huokaus niinku tiiätte).
Miksi ei oikeesti helpota? Asiat eivät mene järjestykseen vaikka niitä kuinka väkisin koettaisi tunkea. Ehkä tartuin kiinni vääriin asioihin. Olisiko pitänyt aloittaa jostain aivan muualta. Vai teenkö näitä asioita vain turhautumistani asioihin, joihin en oikeasti voi vaikuttaa tai ehkä vain vähän. En saa näitä sanojakaan aivan niin kuin tahtoisin. En oikeastaan sinnepäinkään. En osaa järjestää edes tätä tekstiä. Harmittaa vaan niin hirveesti. Sallinette minun irtautua hetkeksi tarhantätin roolistani -Paskapaskapaska- kiitos. Mihin jäinkään? Niin siis todella harmittaa.
Meillä on töissä semmonen joku keski-ikänen aikuisopiskelija harjoittelussa. Se kehui mua täysin arvaamatta ikäistäni paljon kypsemmäksi. Hämmennyin kovasti. Enkä pelkästään siitä että minua kehuttiin vaan myös ja erityisesti ristiriitaisesta informaatiotulvasta koskien käytöstäni ja minua. Vai onko siinä jotain hassua että samana aamuna viimeksi kuulin siitä kuinka hiton lapsellinen olen. Ja siitä kuinka naurettavan helposti suutun. Ja kuinka turhasta. Ja kuinka typerä olen.
Hetkinen jonkun on oltava väärässä? Ehkä minun...väärässä seurassa nimittäin...?!
Mikä niiden asioiden oikea järjestys edes olisi? En enää tiedä miten ne asiat edes haluan järjestää? Olenko joskus tiennyt? Hyvä pointti.
- Miks paha mieli? eikös sulla eilen ollu vielä loistava mieli? Vuoristorata!
- niin oonkin mitäs sitte. Saatto mulla ollakki en mää muista enää.
- No j oli sulla! Mitä tapahtu?
- Yks idiootti
No comments:
Post a Comment