Minusta tulee kummi maailman parhaalle vauvalle. Pienelle tuhisevalle tiuhtiviuhtille, jota ei saa laskea pois sylistä, kun se tykkää olla mielummin läsnä. Se tuoksuu aivan ihanalle uudelle ihmiselle. Ja näyttää sellaiselta kanssa. Ehkä siksi että se on sellainen. Juu.
Mitä mää antasin maailman parhaalle vauvalle ristiäislahjaksi? Mitä sää antasit?
Entä maailman parhaalle poikaystävälle syntymäpäivänään?
Ei mulla ole mitään tämän kummempaa kun elän vissiin valittamisesta, eikä ole valitettavaa..ainakaan suurissa määrin. Ahdistaa hulluna oma saamattomuus ja tylsyys. Siis ei tylsyys niin etteikö olisin tekemistä, vaan niin kuin terävyyden vastakohta epäterävyys. Ärsyttää olla epäterävä ja epähauska ja epäkekseliäs ja epäinnokas. Onneksi mulla on sentään tuo mun hyvä ystävä valitus. Väsymyksen piikkiin on helppo pistää, mutta milloin se väsymys oikeastaan loppuu?
Ei ikinä sanon minä.
No comments:
Post a Comment