Tällä hetkellä loving is parempaa kuin hyvää. Ja niin on kaikki muukin. Paitsi tukka. On se kumma että, vaikka Kemi on parturikampaamojen luvattu kaupunki, ei kukaan täällä osaa värjätä minun hiuksiani enää?! Oma kampaajani muutti. Mutta se on pientä. Onhan? Ei nää ole niin keltaset..eihän?
Avoimen luennot kirjoittamisesta äännerakenteiden jälkeen tuntuivat oikein mielekkäiltä. Töissä on ihanaa. Sinitiaisissa on muutama aivan syötävä eskaripoika, joille luen ja joiden kanssa pelaan ulkona ja sisällä..tänään jalkapalloa ja sen jälkeen piirreltiin. Rankkukisan Joonas vei tiukasti 5-4, mutta mulla paistokin aurinko silmään!! (Oon edelleen huono häviäjä vastustajan koosta ja iästä riippumatta.)
Olen ympäröity ihanilla miehillä, joten en voi valittaa eikä tee edes mielikään. Eräskin oikein ihana, jonka kanssa tehdään tänäiltana tacoja ja soitetaan ja lauletaan jotain, jos kerkeän hakea nuotteja kirjastosta kohta, saa mut yhä vaan uudestaan mullistamaan käsitystäni hyvyydestä. --Sitäkin on.
Jyväskylässä muutama ihana lisää, joiden tapaamista en malta odottaa. Turussa yksi. Ikävä.
Viikonloppuna oli muuten myös ihan huiput tuparit, joissa oli teemana 80-luku ja joissa mentiin, juotiin, tanssittiin ja juteltiin lujasti! pojat mukavia sielläkin :) tytöistä ei valitettavasti voi sanoa samaa, mutta siihen on jo totuttu. Eivätkä suinkaan kaikki tytöt ole typeriä, ilkeitä ja kateellisia. Minun ystäväni esimerkiksi eivät ole. Monet ovat nimittäin huomanneet että se tekee omasta elämästä vain hankalampaa ja kurjempaa. Ja eikös sen pahan saama palkka olekin juuri siinä?
No comments:
Post a Comment