Olin ekaa päivää siellä eskareilla kahteentoista asti ja sen jälkeen menin sinitiaisille eli 3-6-vuotiaille. Sain kehujakin. Joona: "Ei vitsi sää oot kyllä niin hyvä tässä" (rakennettiin palapeliä) :D Sain myös siirrellä tarroja Joonan kanssa sen tarrakirjasta samalla kun Samppa ja Miro leikkivät vieressä automatolla pikkuautoilla.
Samppa: ...se mustalainen oli varmaan joku poliisi...?
Miro: Niin varmasti olikin..
Joona: MITÄ?!? Eihän varmasti ollut! Ei mustalaiset oo poliiseja, MUSTALAISET ON ROSVOJA!
Joo kyllä se näin on että lasten suusta kuulee totuuden. :D
Nyt väsyttää. Ihanaa kun on hiljaista välillä. Aamulla kävin enkun yo-kuuntelussa lukiolla. Se oli kai aika vaikea ja olin pettyny omaan keskittymiskykyyni. Viimesen osan naisen ääni oli niin ärsyttävä, että multa meni puolet siitä mitä se sano ihan ohi! :D Mutta avoimet, jotka yleensä on mun heikko kohta, tuntu nyt tosi helpoilta. Huomenna ruotsi. Apua. Äiti just kysy, että mitä oon sen ruotsin nostamisen eteen tehny koko kesänä tai syksynä..Hmmm..käyny Luuleåssa?!
Kävin eilen Elisalla ja puhuttiin taas meistä ja ihmissuhteista ja meistä ja muista ja meistä kovasti. Käytiin kattomassa salibandya ja lopeteltiin asiaankuuluvasti Hesen äärellä. Oli mukavaa!
Ps. Edelliseen kirjoitukseeni palatakseni, mietin vielä sitä, että jos mikätahansa suhde ei jätä mitään jälkeensä, eikö se ole silloin ollutkin aivan yhdentekevää, hukattua aikaa. Jos siitä ei jää mitään mukaan. En usko, että se on tarkoitus.
No comments:
Post a Comment