Friday, September 08, 2006

ben folds five - the luckiest

Aamulla kauhea shokki. Kun pääsin sisään ovesta johtaja pyysi mut huoneeseensa ja esitteli uuden hararahalaisen, joka ei voisi mennä eskareille, koska sen oma poika on siellä, joten mua kai ei haittaisi, jos vaihdettaisiin niin että hän tulisi pienille ja minä eskareille koululle. MITÄ?! NYT JO?!?! Nytkö heti kun aloin niin kovasti kiintyä pikkuisiini. Ei voi olla totta.Tai tietysti mun elämässä. Uskon että viihdyn eskareittenkin kanssa kun pääsen juttelemaan kunnolla ja askartelemaan ja puuhaamaan ja tätä kai halusin, mutta haikealta tuntui. Ja tuntuu. Kaikki pikkuset tahtoivat syliin. Paitsi Vertti, joka ei malta, mutta sen nappasin väkisin. Ihana ihana kulta! Lyhyt, mutta onnistunut urasuoritus. Heipähei keltasirkut! <3

Pyöräilin kotiin kaatosateessa ja vastatuulessa ja pihalla tajusin ettei mulla ollu avaimia. Jäin siis tohon pihalle jäätymään ja soittelemaan ja heemostuinkin Mikolle vähän. On ehkä väärin heemostua Mikolle tommosessa tilanteessa, jossa millään ei oo mitään tekemistä sen kanssa, mutta jollekinhan se täytyy ja mikko on vaan mun se ihminen, silloin kun Perttu ja äiti eivät vastaa puhelimeen, koska ovat koulussa ja töissä. Loppu hyvin kaikki hyvin; äiti kävi päästämässä mut sisään.

Nyt inhottaa kun en vieläkään kerkeä millään sinne Ouluun Seljuskan luokse. Seuraavalle viikonlopulle kirjotan kalenteriin jo että Oulussa ihan varmana! Huomenna mennään päiväksi shoppingille luuleåån Mikon kanssa ja illalla meen käymään Elisan 19-vuotis synttäreillä. Sunnuntaina kuunnellaan pelkästään ruotsin ja englannin yo-kuunteluita ja tehdään joku hyvä ruoka Mikon uudesta valtavasta ja valtavan hienosta keittokirjasta. Nyt kuuntelen täydellistä musiikkia ja oon tekemässä herkkää levyä, jota voidaan autossa kuunnella huomenna.

AINIIN! Avoimen yliopiston opiskelut alkavat ensi keskiviikkona ja opettajakseni sain Jouko Uusitalon, entisen lukion äidinkielen opettajani, josta pidin kovasti. Jes. Pitääkin alkaa katsoa noita opiskelukamppeita, vihkoja ja viivottimia ja yliviivaustusseja ja semmosia, mitkä piristää sitä opiskelua osaltaan. Nyt oon innoissani kaikesta tulevasta ja uskon että näin asioiden kuuluukin olla. Ainakin nyt :)

No comments:

Alvar II

Kymmenisen vuotta, kaksi vakavammin otettavaa parisuhdetta (ja useaa vähemmän vakavasti otettavaa) myöhemmin, unelmieni miehen  Alvar Ainutl...