"Huomenta kaunis pieni"

Luulin että päivästä, joka alkaa sanoilla "Huomenta kaunis pieni", olisi tultava erityisen ihana, mutta ilmeisesti se ei ole tae mistään. Ei silloinkaan kun aamu jatkuu joulutortuilla. Huokaus.

Olin reipas ja ilmottauduin avoimeen yliopistoon. Ne eivät olleet vielä varmoja saadaanko ryhmää, koska ilmottautujia oli vasta 13. Olen luottavaisin mielin. Ja se täti sano mulle ihan kirkkain silmin, että on tuossa tuo hallintotiede kuitenkin kanssa, voin antaa esitteitä. No ei kiitos. En minä niin hukassa ole. Enkä minä ole täällä siksi että en tiedä mitä haluan. Kun siksi että tiedän. voi tsiisus. Luin äsken vanhoja äikän aineita lukiosta. Osa niin hyviä (varsinkin preliaine, josta tuli ällä), että hymy nousee korviin. Osa taas niin huonoja että hävettää. Olen aika varma siitä, että ihminen on viisaimmillaan opiskellessaan. Tuossa äsken vilasin samalla realin prelien ja muutamien kokeiden esseevastauksiani ja ihmettelin "olenko todella tiennyt ja osannut nämä asiat!" Olen ollut aika viisas siis.

Värjäsin eilen pitkästä aikaa kaupan värillä hiukset ja nyt mun koko pää on ihan ultralightbeige plus eestä vähän sinertävä. Isä sano että sillä mitä siinä pään ulkopuolella on ei ole mitään merkitystä, vaan sillä mitä siellä sisällä on. Vastasin että ajatella jos voisi saada molemmat. Ärsyttää kun isä ajattelee niin vanhanaikaisestija mustavalkoisesti. Ikäänkuin sitä olisi joko kaunis ja tyhmä tai viisas ja ruma. Ei liiemmin houkuttele vaihtoehdoista kumpikaan. Voi en jaksa odottaa että pääsen muuttamaan pois kotoa. Tässä ympäristössä hyvän tuulen selviytymismahdollisuudet ovat vain satunnaisesti olemassa. Enää vuosi. Vielä vuosi. Ja ehkä tämä kaupunkikin alkaa käydä vähän pieneksi ja ahtaaksi. Silti täällä on myös asioita, ihmisiä erityisesti, joita ottaisin mukaani. Lisää syitä odotukseen toi ihana ikean kuvasto, jonka parissa vietin toissapäivänä puolet työajastani. Hei uusi oma koti, jota pääsen sitten sisustamaan, odota minua vielä vuosi..kyllä olen tulossa (:

Ja nyt täytyy alkaa valmistautumaan töihin taas. Ei enää kauan sitäkään. Eilen mun ihana lempeä dementiamummoni kävi taas pitkästä aikaa. Se ei ollutkaan unohtanut. Ehdin jo huolestua. "Olen nyt käynyt jäätelöllä tuolla rannassa välillä", se selitti ja näytti oikein pirtsakalta. Näyttäisinpä itsekin.